Isäukon ollessa kaukana matkatöissä hänen avopuolisonsa on löytänyt uuden suunnan elämälleen ja hän muuttaa tyttärensä kanssa etelään. Isäukko romahtaa ja hänen painonsa alkaa nousta. Toivoa pilkottaa, kun hän sattumalta tapaa huoltoasemalla naisen, jonka ansiosta hän tutustuu Facebookissa Luluun. Uudesta ystävästä tulee hänen matkakaverinsa ja hymy palaa isäukon elämään.

Monenlaisten tunteiden saattama isäukko viihtyy kalavesillä, käy kasvohoidossa ja hammaslääkärissä. Huumorilla höystetty teos kertoo isäukon tarinan. Hän selviää kaikesta kunnialla, mutta sitä ennen hänen on tehtävä tiliä itsensä kanssa tullakseen toimeen lihomiseen taipuvaisen kroppansa kanssa. 

Uutta toiveikkuutta on kiinnostava ihmissuhderomaani, jossa asiat kulkevat tyylikkäästi kohti rauhallista loppuratkaisua, josta lukijalle jää tyyni ja vapauttava jälkitunnelma.

Uutta toiveikkuutta kirja pohjautuu tällä aforisme.net sivustolla aiemmin julkaisemiini pakinoihin, joita syntyi sen verran paljon, että oli luontevaa tehdä niistä yhtenäinen tarina lisäämällä henkilöitä. Työ oli haasteellista koska pakina tyypiltään on erilainen kuin romaani, jossa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa. Kaikesta huolimatta onnistuin ja sain kirjan kokoon. Onneksi kustantaja Books On Demandin palvelu oli myötämielistä ja uupumatta auttoi matkan varrella kun huomasin jo valmiissa versiossa yhä uudelleen kohtia, joita piti muuttaa. Kirjan nimeäkin mietin pitkään. Lopulta päädyin Uutta toiveikkuutta -nimeen, vaikka kirjan alkuosa käsitteleekin aiempiin pakinoihini pohjautuen pääsääntöisesti isäukon paino-ongelmia. Kirja toinen puoli kuitenkin keskittyy isäukon perheessä tapahtuviin muutoksiin. Molempia yhdistävä nimi oli siis paikallaan ja koska kirja yleisestikin pyrkii ratkomaan ongelmia ei jumittumaan niihin. Kirjan kannen olen valinnut yhdessä tyttäreni ja puolisoni kanssa Books On Demandin graafikon suunnittelemien kansien joukosta. Päädyimme etelämaalaiseen vuorimaisemaan, koska se eniten vastasi kirjan juonta, jonka kehittymisessä päähenkilön puolisolla on merkittävä osa. 

Halutessasi lukea isäukon e-kirjana se onnistuu hyvin ellibs.comissa, ja tykätessäsi kovakantisesta tilattuna täältä: kirjakauppa.Bod tai esimerkiksi täältä akateeminen kirjakauppa. 

TÄSSÄ VIELÄ OTE KIRJASTA: 

Kesäloma eteni mukavasti. Isäukon paino oli pieniä hyppäyksiä lukuun ottamatta pysynyt ihanteellisena, koska hän oli varsin orjallisesti pystynyt noudattamaan valitsemaansa elämäntapaa. Opiskelemaan muualle muuttanut Muksu lähetteli silloin tällöin viestiä.

Miehen elämä oli melko lailla tasapainossa, mutta koska Aasen poissaolot kotoa lisääntyivät ja hän oli jatkuvasti jossain palaverissa, isäukko alkoi epäillä, josko puoliso vältteli häntä, ja siinä syynä saattoivat olla hänen alaspäin vajonneet poskipäänsä. Sitten hän muisti hammaslääkärikäyntinsä yhteydessä kangastaululla näkemänsä kosmetologin esitteen. Isäukolle ei ollut jäänyt tekijän nimen lisäksi siitä mitään muuta mieleen kuin että kuva oli näyttänyt hänestä matkailumainokselta. Myöhemmin isäukon korviin oli kantautunut tietoa, että kyseinen tekijä hioo eräänlaisella santapaperilla kasvoja ja saa ne kiinteytymään. Kasvojen palautumisen hän arveli vaativan vähintään viikon, mutta koska hänellä oli kesäloma, asia ei huolettanut häntä ja hän saattoi lymyillä kotinurkissa paranemisen ajan.

Isäukko suunnitteli lähtönsä huolellisesti ja otti jälleen kerran huomioon vatsansa. Ei ole kiva, jos ilmavaivat pilaavat käyntikokemuksen, mies mietiskeli samalla kun monenlaiset muut kehotuntemukset vilistivät hänen päässään. Toimenpiteeseen valmistautuminen sai ajatukset pörräämään, sillä kuvitelma santapaperista vasten naamaa oli hänestä hurja, mutta koska päämäärä oli kannustava, isäukko pystyi parhaalla mahdollisella tavalla valmistautumaan käyntiin. Roikkuvia poskia kukaan ei katsellut mielellään, ja äskettäin keksityllä keinolla velttous saatiin häivytettyä näkymättömiin. Sekös isäukkoa ihastutti.

Aikansa kuluksi mies laittoi pyykit koneeseen. Puhtaita kalsareita ei ollut koskaan liikaa, ja tavalliset arkiaskareet saivat ajatukset muualle.

   Laihdutus oli monipuolinen prosessi, joka nosti isäukon ajatuksissa esille monia tunteita. Painon pudotus oli eräänlaista aaltoliikettä, ja päivät olivat kaikki erilaisia, jolloin jonain päivänä olo oli euforinen, seuraavana synkkä ja sitten tavanomainen. Isäukko näki sen johtuvan painon putoamisen aikana syntyvästä kuonasta, jota oli hänen käsityksensä mukaan hyödyllistä purkaa jotenkin. Hän oli omaa kroppaansa kuunneltuaan havainnut, että laihduttajan mieleen putkahtaa vuorokauden kuluessa mitä erilaisimpia tuntoja huomion ollessa kiinnittynyt pitkälti oman kehon tarkkailuun.

Kasvojen käsittely oli vasta iltapäivällä, joten hänellä oli monta tuntia aikaa käytettävissä johonkin käytännölliseen. Mies koki ahdistavana ajatuksena sen, että kivuliaaseen hoitoon pitäisi juosta pää kolmantena jalkana, joten hän oli järjestänyt päivänsä kulun kiireettömäksi. Hän otti esille vihkonsa, joihin hän oli koonnut itse keksimiään aforismi tyyppisiä mietteitä. Alettuaan laihduttaa aatoksia oli alkanut syntyä entistä enemmän, ja hän kirjoittelikin niitä suorastaan urakalla, eikä hän suoltanut lauseita hyötymielessä, vaan ensisijaisena pyrkimyksenä oli rakennella niitä siksi, että se oli hänestä mieluisaa.

Aase oli hajulla kyhäelmistä, mutta vasta serkku oli vinkannut: ”Laita ne yksiin kansiin.” Isäukosta tuo oli ollut vitsi. Ei hän koskaan ollut ajatellut julkaista mitään, sillä tuskinpa hänestä olisi syytämään sellaista tekstiä, joka kiinnostaisi lukijaa herkeämättä. Serkun kannustus jäi kuitenkin hänen mieleensä.

Komeron päällä oli rivissä neljä laatikkoa, ja kaikki niistä olivat täynnä muistikirjoja. Isäukko oli kirjottanut tuntemuksiaan käsin tavallisiin ruutuvihkoihin. Oli punaista, kukikasta, tähteä, sydäntä, sinikantista ja harmaata kantta.

Vuosien varrella tallenteiden määrä oli kasvanut ja isäukon kirjoittamien mietteiden joukossa oli monta paljonpuhuvaa lausahdusta. Moni ilmaisisi ajatuksiaan toisin. Käyttäisi erilaisia sanoja. Tänä päivänä hän itsekin tekstittelisi mieleen juolahtamisiaan eri tavoin. Hän pelkistäisi niitä entisestään tai näkisi asiat eri vinkkelistä. Tuskin kenenkään ajatus ikuisesti täysin samoja latuja kulkee, hän arveli.

Jokin ajatelmista saattoi jonkun mielestä olla itsestään selvyys ja isäukko kirjoittikin tavallisista ihmisten asioista. Hän haki merkityksiä ja pyrki kiteyttämään elämisen osa-alueita tiiviiksi säkeiksi. Isäukko käytti lauseidensa muodostamiseen runsaasti aikaa, mutta hän ei jumittunut niihin. Kynäillessään mietelmiään hän teki pääpirteittäin lauseillaan asian käsitettäväksi. Innostui lyhytsanaisuudesta ja tavoitteli helppotajuisuutta. Miehen alkuajatuksena oli olla osoittelematta ketään. Isäukolla oli edelleen aikaa, joten hän istahti nojatuolin nurkkaan vihkojensa sisältöjä läpikäymään. Hän poimi mietteiden joukosta sellaisen, jota hän piti yhtenä parhaimmista elämänohjeistaan. Lause kuului ”Silmät auki löytää parhaiten perille.”

Sukulainen oli arvellut isäukon kanssa samansuuntaisesti, että kannatti valita suhtautumisensa ennakkoon. ”Valittu tapa pysyy mielessä ja siirtyy automaattisesti mukana, menipä mihin tahansa”, ihmisten kohtaamistaidoista perillä oleva serkku oli valistanut isäukkoa. Vaikka hän oli tuosta menettelystä jo tietoinen, hän oli tyytyväinen siitä, että sukulainen niin pontevasti muistutti sen merkityksestä, ja entistä intoutuneempana isäukko päätti kokeilla menettelyn toimimista kasvojen hoidon aikana. Hänen omalla mietteellään ”Silmät auki löytää parhaiten perille” oli yhtymäkohtia serkun lohkaisuun. Laittaessaan esillä olevia vihkojaan järjestykseen ja uumoillessaan molempien päätymistä samansuuntaiseen käsitykseen hän arveli sen johtuvan heidän läheisestä sukulaisuudestaan, sillä verenperintönä oli saatu tosiasioiden hyväksymisen taju.

Kuten isän veljentytär tiesi, on hyvä suunnitella asiantuntijalla käyntinsä ennen sinne menemistä. Pitää mukauttaa kroppansa toimimaan sellaisena viikonpäivänä, jolloin tapahtuu jotain vähemmän hauskaa, kuten kun joutuu kestämään fyysistä tuskaa. Isäukko oli varma, että kasvojen käsittelyynkin pitää syventyä oikealla tavalla. Suhteuttaessaan elämänohjeensa ”Silmät auki löytää parhaiten perille” serkun oppiin, hän huomasi niiden viittaavan samaan lähtökohtaan, mutta eri näkökulmasta. Mihinkään suurempaan ei pidä ryhtyä sokeasti, ja kun on lähdössä johonkin, kannattaa miettiä ennakkoon omaa asennettaan, koska katsantokanta seuraa mukana. Yö tai päivälepo ovat silmien ummistamista varten, mutta kun pitää silmänsä auki, puskaradiostakin poimii parhaiten toimivat vinkit ja myös paikka, jonne on suunnistamassa, tulee valittua harkiten. Jos etenisi päivästä toiseen silmät suljettuina, tekisikin jotain päin mäntyä, kuten eksyisi ja menisi jalkahoitoon, vaikka tarvitsisi hoitoa hartioiden yläpuolella olevalle alueelle.

Kasvojen kanssa touhuava on ihminen, joka tekee työtään ja yrittää parhaansa. Pitäessään silmänsä auki, kun etsii elämäntilanteeseensa sopivaa ihmistä, joka vaikkapa kohtaa ylipainoisen kritiikittä, lopputulos paranee. Serkun oppia mukaillen on siis oltava valmis vastaanottamaan parasta palvelua mennessään laitattamaan pääkoppansa ulkokuorta kuntoon. Oikeanlaisen hoidon löytäminen kantaa pitkälle ja auttaa runkoa säilymään, ja siitä keskeinen osa ovat kasvot. Serkun mukaan syventyminen on mielen keskittämistä johonkin kohteeseen. Sen seurauksena mieliala muuttuu ja todennäköisyys toiveiden toteutumiselle on suuri. ”Sinun on vähän väliä mennessäsi naamamanipulaatioon muistutettava itsellesi ennakkoluulot nurkkaan.” Isäukko toisteli serkun ohjeistusta pohtiessaan keksimänsä lauseen ”Silmät auki löytää parhaiten perille” syvempää pointtia.

Serkun menettelyä soveltaen oli oltava positiivisesti latautunut antautuessaan uudenlaisen hoidon kohteeksi. Isäukon tavoitteena oli pitää pärstä siinä kunnossa, mitä se sillä hetkellä oli, mutta silti vähän entrattuna, ja niinpä hänen oli uskottava hyvään lopputulokseen. Isäukko kävi mielessään läpi niitä asioita, joihin serkku oli häntä kehottanut satsaamaan. Yksi niistä oli se, että oli vältettävä viljelemästä pahoja ajatuksia. Isäukon luonne oli pikemminkin ikuisen optimistin, joten hänen oli suhteellisen helppoa noudattaa serkkunsa ohjeistusta.

Mentyään sitten ”Silmät auki…”, ennakkoluulot nurkkaan heitettyinä uudenlaista kasvohoitoa antavan henkilön vastaanotolle isäukko sai yllättyä. Serkun oppi liitettynä hänen omaan käsitykseensä toimi. Isäukon asettuessa hoitopöydälle hänen mielensä oli huolimatta perusteellisesta valmistautumisesta pienessä mylläkässä. Hoitohuoneen katto oli halkeillut ja sen pinnan maali oli irtoillut sieltä täältä. Yleisnäkymä oli ankea ja korjauksen tarpeessa, mutta mikä parasta, isäukon pötsi oli toistaiseksi pysynyt hiljaisena.

”Huuda sitten, jos tämä sattuu, niin pidän tauon.” Työntekijä otti telineestä yhden välineistä ja siirsi sen kohti isäukon naamaa.

Isäukko hymyili työntekijälle kannustavasti eikä sanonut mitään. Hän luotti naiseen, joka osoittautui päteväksi, sillä hän pystyi yhtä aikaa sekä käsittelemään isäukon poskia, että kuuntelemaan tätä myötäeläen.

”Miten muuten löysit tänne?” nainen kysyi siirrellessään hoitovälinettä pitkin isäukon hipiää.

”Olen laihduttanut ja näin esitteesi.” Isäukosta tuntui kiusalliselta puhua muusta kropan osastaan kuin siitä mitä oltiin käsittelemässä. Toisaalta hän koki aiheesta juttelun hedelmällisenä sellaisen henkilön kanssa, jota hän ei tuntenut.

”Huomaakin, että olet hoikassa kunnossa.”

”Painoin paljon enemmän aiemmin, ja laihduttuani pärstäni alkoi roikkua.” Veri tirskahti isäukon kasvoille ja sitä valui myös hänen huulilleen. Hän tunsi poskissaan kihelmöintiä, mutta se ei yltynyt kivuksi.

”Niin niille saattaa käydä, kun on kertynyt paljon ylipainoa, vaikka olisi nuorempikin.” Työntekijä siirsi välineen hetkeksi syrjään isäukon kasvoilta ja pyyhki veren pois pehmeällä pyyhkeellä.

”Tällaista en osannut odottaa, kun aloitin kilojen pudottamisen.” Isäukko tunsi poskissaan kirvelyä, mutta hän pysyi tuntemuksistaan vaiti ja yritti säilyttää ennakkoluulottoman asenteensa serkun opin mukaisesti.

”Ei kukaan muukaan. Ihmiset eivät muista, että painon laskettua, jos kiloja on kantanut pitkään, siihen kohtaan, jossa liikakilot sijaitsivat, jää tyhjä paikka.”

”Sitä olettaa, että lihakset palautuvat itsekseen ennalleen, sellaisiksi kuin mitä ne olivat ennen kuin alkoi lihoa.” Isäukko sulki silmänsä. Enää häntä ei piinannut käyty keskustelu, kun kirvelykin vaimeni.

”Moni ei tule ajatelleeksi, että kasvoissakin on lihaksia.”

 Isäukko raotti hetkeksi silmäluomiaan. Työntekijä näytti ystävälliseltä.

”Ne menettävät rasvaansa laihduttamisen myötä.”

”Siten taisi minunkin kasvoilleni käydä.” Isäukkoa kiinnosti tietää mitä mieltä työntekijä oli hänen pärstästään. Kiristys kasvoissa tasaantui ja hän pystyi puhumaan.

”Sinulla ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia.”

”Tulivatko ne totta tosiaan yhdellä käynnillä kuntoon?” Isäukko kysyi. Häntä mietitytti työntekijän arvio hänen naamastaan. Hänen omasta mielestään erityisesti kasvojen keskiosa oli levinnyt painon ollessa koholla ja laihdutuksen jälkeen kyseinen kohta naamassa oli jäänyt riippumaan huomiota herättävästi.

”Näin on, ja nyt saat muuten nousta.” Työntekijä pyyhki lopuksi kasvot kostutetulla desinfiointiaineella, jonka tuoksu lemahti isäukon nenään ja häntä pyörrytti.

”Pärjäätkö?” työntekijä kysyi.

”Meneehän tämä”, isäukko vastasi eikä puhunut hetkellisestä huippauksestaan sanaakaan. 

Ollessaan kävelemässä kohti ajokkiaan isäukko tajusi, että työntekijä oli kasvoja käsitellessään erityisen kokonaisvaltaisesti paneutunut hänen painonhallintaa koskeviin haasteisiinsa eikä ylenkatsonut hänen laihduttamistaan.

Ensikertalaisena isäukolla ei luonnollisestikaan ollut harmainta aavistusta siitä, mitä uudenlaisesta kasvohoidosta koituisi. Hänellä oli aiempaa harjaantuneisuutta positiivisen näkökulman vaikutuksista seurauksiin, mutta koska hän ei ollut ennustaja, hän ei voinut olla varma, tehoaisiko sama käytäntö tälläkin kertaa. 

Kasvojen tervehdyttyä isäukko mykistyi. Ilmeisesti hänen kehonkielensä, kuten tuimien ilmeiden välttäminen, oli paljastanut hänen myönteisen suhtautumisensa, ja juuri sitä hän oli ennakkoon hionut. Isäukko oli esimerkiksi peilin edessä ajatellut kivuliaita ajatuksia ja nipistellyt itseään sekä hymyillyt samalla. Hän oli tehnyt sen monta kertaa, ja lopulta hän oli oppinut näyttämään tavalliselta kivunkin ollessa päällä.

Isäukon miete sai pontta serkun neuvosta. Silmät auki pääsee parhaiten perille, kun on ensin heittänyt kaiken asenteellisuutensa kanveesiin. Isäukon mukaan se tarkoitti sitä, että muiden neuvoja on hyvä kuunnella tarkalla korvalla ja poimia sitten itselleen sellaiset, jotka parhaiten sopivat kulloiseenkin tilanteeseen. Työntekijä oli aistinut asiakkaansa sinnittelyn ja koettanut olla hellävarainen sekä tehdä parhaansa.

Mistä sitten kasvoille valunut veri tuli? Vuoto johtui osittain umpeutuneesta huomaamattomasta haavasta, joka isäukolle oli aiheutunut parranajon seurauksena muutama päivä ennen käyntiä. Pintavaurio oli revennyt, kun työntekijä oli kuljettanut välinettä kasvojen yli, eikä hän ollut huomannut arpeutunutta naarmua.

”Olen tosi pahoillani.”

”Sattuuhan sitä.” Isäukko oli ollut kuin ei olisi millänsäkään tapahtuneesta.

Hän oli tyytyväinen. Useiden laihdutussessioiden yhteydessä syntyneet hänen omasta mielestään pahasti löystyneet posket olivat muinaisuutta.