KIRJA JOULULAHJAKSI: Uutta toiveikkuutta, Eikku Partinen
Isäukon ollessa kaukana matkatöissä hänen avopuolisonsa on löytänyt uuden suunnan elämälleen ja hän muuttaa tyttärensä kanssa etelään. Isäukko romahtaa ja hänen painonsa alkaa nousta. Toivoa pilkottaa, kun hän sattumalta tapaa huoltoasemalla naisen, jonka ansiosta hän tutustuu Facebookissa Luluun. Uudesta ystävästä tulee hänen matkakaverinsa ja hymy palaa isäukon elämään.
Monenlaisten tunteiden saattama isäukko viihtyy kalavesillä, käy kasvohoidossa ja hammaslääkärissä. Huumorilla höystetty teos kertoo isäukon tarinan. Hän selviää kaikesta kunnialla, mutta sitä ennen hänen on tehtävä tiliä itsensä kanssa tullakseen toimeen lihomiseen taipuvaisen kroppansa kanssa.
Kirjasta todettua:
"Uutta toiveikkuutta on ihmissuhderomaani, jossa asiat kulkevat tyylikkäästi kohti rauhallista loppuratkaisua, josta lukijalle jää tyyni ja vapauttava jälkitunnelma."
"Sujuvaa tekstiä."
Uutta toiveikkuutta -kirja tarjoaa ajattelun aihetta ja mukavaa ajankulua. Sen keskeisiä teemoja ovat kehollisuus, ero, isyys, ystävyys ja eheytyminen ja se on julkaistu vuonna 2025. Teos pohjautuu tälle sivustolle aiemmin kirjoittamiini pakinoihin, joita niitä syntyi niin paljon, että oli luontevaa tehdä teksteistä yhtenäinen tarina. Aloitin lisäämällä henkilöitä ja sijoittamalla heidät tiettyyn ympäristöön. Työ oli haasteellista koska pakina tyypiltään on erilainen kuin romaani, jossa ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja kukin elää omaa elämäänsä. Kaikesta huolimatta onnistuin ja sain mielestäni mainion kirjan kokoon. Onneksi kustantaja Books On Demandin palvelu oli myötämielistä ja uupumatta auttoi matkan varrella kun huomasin jo valmiissa versiossa yhä uudelleen kohtia, joita piti muuttaa. Kirjan nimeäkin mietin pitkään. Lopulta päädyin Uutta toiveikkuutta -nimeen, vaikka kirjan alkuosa käsitteleekin aiempiin pakinoihini pohjautuen pääsääntöisesti isäukon paino-ongelmia. Kirja toinen puoli kuitenkin keskittyy isäukon perheessä tapahtuviin muutoksiin. Molempia yhdistävä nimi oli siis paikallaan ja koska kirja yleisestikin pyrkii ratkomaan ongelmia ei jumittumaan niihin. Kirjan kannen olen valinnut yhdessä tyttäreni ja puolisoni kanssa Books On Demandin graafikon suunnittelemien kansien joukosta. Päädyimme etelämaalaiseen vuorimaisemaan, koska se eniten vastasi kirjan juonta, jonka kehittymisessä päähenkilön puolisolla on merkittävä osa.
OTE KIRJASTA:
LUKU 3
Syksyn ruska muuttui joulun punaiseksi ja sitten tammikuun valkeaksi, kun isäukko jatkoi sitkeästi laihduttamistaan, jossa hänen keskeisenä pyrkimyksenään oli minimoida iltasyöminen.
Yhtenä tavallisena maanantai-iltana, sellaisena viikonpäivänä, jolloin isäukko oli päättänyt kieltäytyä nauttimasta muuta kuin hätävaroja, laihduttaminen tuntui hänestä erityisen vaikealta. Iltasyömättömyys otti miestä koville, huolimatta siitä, että hän oli päässyt pitkälle taistelussaan kiloja vastaan. Isäukko oli syönyt kotona sillä kertaa olevien puolisonsa Aasen ja tämän tyttären Muksun seurassa tuhdin päivällisen. Perheen ateriaan oli kuulunut perunaa, salaattia ja raastetta, jota Muksu oli tehnyt lantuista ja porkkanoista. Niiden lisukkeeksi isäukko oli paistanut lohta, jota jäi jäljelle niin paljon, että sitä riitti jokaisen lautaselle vielä, kun päivä kääntyi tiistaiksi.
”Kannattaa ottaa jälkiruuaksi appelsiini, koska siinä oleva c-vitamiini edistää raudan imeytymistä”, isäukko kehotti perhettään.
”Ei kiitos, minä taidan jättää väliin”, Muksu ilmoitti heti.
”Entä Aase?” Isäukko tarjosi kahta kädessään olevaa appelsiinilohkoa avokumppanilleen.
”Minulla on niin hyvä maku suussa, etten menisi sitä pilaamaan, mutta olkoon.” Aase nappasi toisen isäukon kädessä olevista hedelmäpaloista, työnsi sen suuhunsa ja irvisti. ”Hui, olipa väkevää!”
”Minusta tämä on ihan mietoa”, isäukko puolusteli.
”Peruutan puheeni ja taidan kokeilla, miltä tuo maistuu.” Muksu tarttui pöydällä olevaan kullanväriseen hedelmään ja söi sen muutamassa sekunnissa kokonaan. ”Ihan hyviähän nämä ovat.” Tyttö käänsi katseensa pöydän toisella puolella istuvaa äitiään päin. ”Sinäpä sait huonon.”
”Ota tuosta toinen, tämä on varmasti makeampi.” Isäukko ojensi Aaselle pussista ottamansa entistä ehomman hedelmän.
”Nyt taitaa riittää, ja oikeastaan en edes pidä noista, mutta päärynä olisi poikaa. Löytyisikö sellaisia?”
Isäukko kaivoi hetken jääkaapin alalokeroa. ”Näyttää täällä olevan muutama. Ole hyvä.”
”Tattista.” Aase nappasi hedelmän käteensä sekä alkoi kuoria sitä innottomasti, ja sai sen lopulta syötävään kuntoon. ”Tämä ei maistukaan hassummalta, ja jospa nyt rauta imeytyisi paremmin. Vaikka minullahan ei ole ongelmia sen kanssa, ja sitä on tiettävästi tarpeeksi veressäni”, Aase marmatti. ”Tuskin siitä päärynästä mitään haittaakaan on”, isäukko toppuutteli. Aase ei helposti vaihtanut kantaansa, ja yleensä hän oli aika ehdoton siinä mitä hän teki.
”Sitä koskaan tiedä.”
Muksu laittoi kuulokkeet korviinsa ja poistui omaan huoneeseensa. ”En kuuntele enää tuota.” Myös Aase nousi pöydästä ja heitti puoliksi jyystämänsä päärynän roskakoriin. Hän ei pitänyt siitä, että häntä opastettiin sellaisessa, jonka hän koki kuuluvansa oman määräysvaltansa piiriin. ”Minulla on tänä iltana tapaaminen ja taidan lähteä.”
”Nähdään sitten kun tulet.” Isäukko jäi istumaan keittiön pöydän ääreen. Hän piti itseään onnekkaana, sillä hänellä oli perhe, joka oli aktiivinen. Jääminen kokonaan vaille seuraa olisi ollut hänelle kauhistus, ja perhe nyt oli sellainen kuin oli. Tuskin kenenkään kotiväki mikään täydellisyys oli, ja tulivathan he aina takaisin. Isäukko oli kiitollinen läheisistään, mutta nyt kun hän yritti pudottaa painoaan, heidän alinomainen juoksunsa jääkaapilla otti häntä ajoittain pannuun. Se uhkasi hänen paneutumistaan dieettiin.
Miehellä iltapuhteisiin ennen painon pudotuksen alkua oli kuulunut pieni napostelu pitkin iltaa. Aikaisemmin hän söi ajankulukseen, ei siksi, että hänellä varsinaisesti olisi ollut nälkä. Uudessa ruokajärjestyksessä laihdutus oli syömisen suunnitelmallisuutta eikä suun täyttöä milloin huvitti. Lopetettuaan päivällisen nauttimisen isäukko käveli television ääreen. Hänen vatsansa oli pullollaan, ja niinpä hän arveli, että tarve syödä saattaisi pysyä poissa koko illan.
Televisiossa oli jokin ohjelma, joka ei häntä kiinnostanut, ja hän laittoi sen kiinni, koska välissä näytetyt mainokset kärvensivät häntä. Ne, joissa syötiin jotain herkullista.
”Tuletko pelaamaan kanssani korttia?” hän kysyi Muksulta, joka tuli huoneestaan luurit korvillaan.
”En ehdi”, Muksu vastasi.
”Sinulla puuhaa riittää.” Isäukkoa masensi lievästi se, että hän oli joutunut olemaan paljon Muksusta erossa matkatöidensä aikana ja he olivat etääntyneet toisistaan, mutta onneksi he olivat pystyneet viettämään aikaa yhdessä aina silloin kun hän oli palannut kotipaikakunnalle, kuten viikonloppuina ja pitkien lomien aikana.
”Juu.”
”Mukavaa, että söit kanssamme.”
”En viitsinyt alkaa tehdä omia sapuskoitani, eikä ollut tarvikkeitakaan.”
Jatkuu...
Kirjan voi ostaa itselle tai lahjaksi Bod kirjakaupasta kovakantisena tai e-kirjana. Tai voit lukea sen ilmaiseksi
Nextoryssä ja tutustua siihen ensin ja miettiä vasta sitten, josko haluaisit antaa sen läheisellesi tai ystävällesi vaikkapa joululahjaksi.
