ONNISTUNUT LAIHDUTUS

Isäukko oli taas päässyt repsahtamaan. Paino oli jotakin satumaista. Tiettyjä elämänvaiheita lukuun ottamatta miehen paino oli useimmiten pysynyt hänen hyvän olonsa kannalta sopivissa lukemissa. 

Uusi työpaikka vei isäukon kauas kotoa. Miehen työ oli hyvin haasteellista, eikä hän oikein koskaan ehtinyt kunnolla paneutua terveelliseen ateriointiin. Aamulla oli kiire töihin ja siitä syystä miehen piti syödä aamiaisensakin nopeasti jääkaapin edessä, istuutumatta.  

Hiukset, nekin olivat ruokailun jäädessä elämässä kaikkein vähimmälle, muuttuneet isäukolla elottomiksi ja hankaliksi laittaa. Niiden ja muun ulkoasun kuntoon saattaminen kesti siinä määrin kauan, ettei aamupalalle jäänyt lopulta kuin muutama minuutti.    

Lounaaksi isäukko otti yleensä jotakin edellisinä päivinä hankittua. -Kunhan se oli vielä syötäväksi kelpaavaa, eikä samaa kuin aamulla. Ruokatauon aikana hänellä tuli pisteltyä mukana olevat einekset kiireessä suuhun lämmittämättöminä suoraan eväsrasiasta.

Haastavaa on valita sillä kertaa se houkuttelevin.

Illansuussa kun työtehtävät alkoivat vihdoin olla pulkassa, isäukon olisi pitänyt alkaa täydellistää ruokakaappinsa sisältöä. Taka-alalle kuitenkin jäi ajatus monipuolisesta terveellisestä alkuillan ateriasta.   

-Kaupasta minulla mukaan lähti pääasiassa kaikenlaista pika-ateriaa ja valmisruokaa. Perjantai-illan isäukko pyhitti palautumiselle. Sen kruunasi iso suklaalevy.

Viikonlopuksi tarkoitettu herkutteluhetki muuttui isäukolla syksyn mittaan päivittäiseksi. Huomaamatta. Nälkäinen jaksaa huonosti pitkän työpäivän jälkeen vastustaa myymälöiden tunteisiin vetoavia makeismainoksia. Sillä verukkeella isäukkokin perusteli herkkujen lastaamista ostoskärryyn. 

Isäukolla töitä riitti. Illaksi hänellä oli tapana ottaa iltakahveja varten muutama pulla paperipussiin. Isäukko halusi kohteliasuussyistä varata kahvileipää myös ylitöissä oleville työkavereilleen. Mikäli ketään muita ei ollut paikalla, ja usein niin oli, jottei purtavia tarvinnut heittää hukkaan, isäukko pisteli kaiken omaan poskeensa. Ja lihoi lihomistaan.

Viihtyäkseen ei tarvitse tuntea ketään

Painon nousun ollessa isäukolla pahimmillaan rutiineihin ei hänellä kuulunut sen kummemmin monipuolinen ruokailu kuin säännöllinen liikuntakaan. Sen sijaan makeasta pitäville tarkoitetut konditoriat, lasivitriineineen, jotka olivat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä ja muhevampia leivoksia ja piirakoita, vetivät häntä puoleensa.     

Harvemmin, tuskin koskaan, isäukolla oli ollut intoa tutustua ravitsemuksellisesti oikeaoppisiin ruokaresepteihin erilasten luomusten kotona kokkausta varten.

Parempi on syödä hyvin kerran viikossa kuin jättää sekin mahdollisuus käyttämättä.

Keripukki seuraa ruokavaliota, josta puuttuu c-vitamiini. Sen saamiseksi vaaditaan useamman vuoden vajaus ja yksipuolinen ruokavalio. Vaikka isäukon ruokavalio oli yksipuolinen, joskus hän sentään täydensi sitä.

Työskentelypaikkakunnan huoltamolla isäukko kävi joskus syömässä, koska piti tankata auto. Huoltamon ruokalasta löytyi buffet pöytä salaatteineen, lämpimine ruokineen, kahveineen ja tuoreine paistoksineen.

Elämä maistui isäukolle, eikä matkustelu kotikaupungin ja työskentelypaikkakunnan välilläkään ollut hänestä vastenmielistä. Autosta näki monenlaisia maisemia ja pikkupaikkakuntia. Istuminen oli helppoa, eikä liikunnasta ollutkaan niin väliä.   

Painoa pudottaessaan on hyvä olla syömättä ajoittain.

Vaatekoko vaihtui suurempaan ja sitten jälleen suurempaan. Niin paljon oli paino alkanut nousta, että isäukon vanhat ristiselkävaivat olivat alkaneet uudestaan oireilla. Pari kertaa hän kävi työpaikkalääkärillä. -Nyt ei saa enää lihoa, oli suomea ulkomaalaisaksentilla puhuva lääkäri hienovaraisesti komentanut.

Työpaikka vaihtui lähemmäksi kotia. Oli aika aloittaa painon pudotus. Isäukko oli useinkin kuullut kilojensa kanssa taistelevien tuttujensa sanovan, että iltasyönti lihottaa. Ja, että jos haluaa pudottaa painoaan, täytyy kuuden jälkeen olla syömättä. Isäukko päätti hyödyntää tuttujen viisaudet.

Lipsuminen saattaa saada langanpään lipeämään kädestä.

Isäukko käynnisti elämäntapamuutoksen, jonka painopiste oli hänen vaa’assa näkyvä kropan painolukemansa. Hänestä tuntui aluksi orjuuttavalta korvata aiempi syömistapa, vähän päivällä, paljon television ääressä illalla, yleensä terveellisempinä pidetyillä, lähes vastakkaisilla ruokatavoilla. Isäukko halusi muuttua ja otti haasteen vastaan.

-Haluan katsoa miten minun käy, isäukko määrätietoisena totesi.  

Tarkkoja sääntöjä seuraa onnistuminen.

Aikaisemmin isäukko oli luullut, että mitä useammin syö, sitä epätodennäköisempää on laihtua. Ehkä jotain tuli isäukolla googletettuakin, mutta laihduttaminen lähti liikkeelle lähinnä siltä pohjalta, mitä kaverit olivat hänelle siitä puhuneet. Niinpä isäukolle alkoi hahmottua tietty metodi. Sääntö numero yksi oli, että vaikka olisi vasta muutama tunti sitten syönyt, eikä olisi nälkä, eikä myöhäinen ilta, piti syödä.

Viinerit isäukko eliminoi pois ruokalistalta. Hänen päivänsä alkoi hyvällä aamupalalla, jatkui monipuolisella lounaalla ja eteni terveelliseen välipalaan ja siitä sitten runsaaseen päivälliseen alkuillasta. Isäukko oikein tunsi, kuinka kehossa sen luonnollinen tasapaino tyynen varmasti palaili. -Tarve syödä usein makeaa pieneni vyötärömitan kanssa yhtä aikaa.

Napostelun houkutukset eivät kurinalaista illallakaan lannista.

Tupakkalakkoa yrittävä siirtää tupakanpolttoaan kerrallaan viidellätoista minuutilla ja lopulta saa vähennettyä tupakointiaan tai korvaa sauhuttelunsa vähemmän vaarallisella.

Isäukko sovelsi neuvoa koskemaan omaa iltasyömistaipumustaan. Hän pyrki olemaan syömättä liikaa tietyn kellonajan jälkeen. Se onnistui parhaiten hätävarojen avulla.

Yökyöpelinä isäukko rakasti syömistä myöhään. Painon pudotuksen myötä hän alkoi muuttua. Jääkaapin kavala mielihyvää lisäävä merkitys etenkin illalla myöhempään alkoi aueta isäukolle. Hän alkoi tiedostaa, mihin myöhään syödyt siivut pysähtyvät.  

Perunalastu, suolakurkkuviipale, hedelmäsuola, purukumi, lasi vettä, kofeiiniton tee; korvaavia, vaatimattomia määriä jotakin pientä.  Isäukon vatsa mukautui ilta illalta yhä paremmin väheneviin ruokamääriin.

Palkkio tehdystä urakasta lisää motivaatiota.

Laihdutus muuttui isäukolla järjestelmälliseksi. Miehen laihdutuspäivällinen ei enää ollut pulla ja kahvi. Se oli monipuolinen ateria. Oli kasviksia tuoreina ja keitettyinä, sekä lihaa ja kalaa. Vaa’alle nousu oli päivän jännittävin hetki.      

Mikäli ryhtyy johonkin suurempaan, kuten isäukko teki, tasaisin väliajoin toistuvat löysäämiset lisäävät perille pääsemiseksi tarvittavaa itsekuria. Isäukko löysäili perjantaisin. Niinä iltoina kielletty oli sallittua mitä tuli syömisiin.   

Mieluummin hitaasti, mutta pysyvästi kuin kiireesti ja tilapäisesti.

Keskeisin muutos isäukon elintavoissa, hätävarojen lisäksi, oli päivittäisen ruokailun siirtyminen aikaisemmaksi. Kun työpaikalle tuli otettua kunnon eväät ja iltapäiväksi oli varattuna jotakin tuoretta ja ravitsevaa, myöhemmin illalla kello 17.00-18.30 ilta-aterian jälkeen ainoa tarve oli yöuni.    

Mikäli päivällä ei syö mitään, nälkiintyy. Vaan jos päivällä syö hyvin, eikä illalla mitään tai vain sopivasti, laihtuu. Tuloksia alkoi näkyä. Siksipä isäukon ei ollut vaikeata uskoa uuteen elämäntapametodiinsa.

Isäukon aamupalakaava muuttui kokonaan. Koska ilta ei mennyt napostellessa, isäukolla oli aikaa valmistaa ylös nousunsa aikainen ruoka-annoksensa hartaudella valmiiksi jo illalla.  

Helpompaa on jo tottuneen seurata tiettyä menetelmää.  

Puolen vuoden päästä laihdutuksen aloituksesta isäukko painoi viisi kiloa vähemmän. Toiset kuusi kuukautta siitä eteenpäin painoa oli pudonnut jo yhteensä kymmenen kiloa. 

Isäukko oli lihoessaan tottunut päivä päivältä kiristävämpiin housunkauluksiin. Painolukemien vähetessä samat vaatteet alkoivat pyöriä päällä. Turhaan isäukko ei niitä vaatekaapissaan halunnut säilytellä. Hän halusi kiivetä portaat jatkossakin vaivattomasti.

 -Jos joku tarvitsee isoiksi jääneitä, käyttökelpoisia vaatteitani, niin en pane pahakseni, vaikka hän hakisi niitä minulta. -Tehköön niistä sitten vaikka patalappuja tai tyynynpäällisiä, isäukko neuvoi.

VOITTOISA TAISTELU

Isäukko pystyi yllättävän sitkeästi pysyttelemään omassa painonhallintaohjelmassaan. Joskus pieninä hetkinä hän sortui ylensyöntiin. 

-Tosin, sekin tarkoitti esimerkiksi sellaista iltaa, jolloin tuli pupellettua vähän pidempään kaikenlaista, muisteli isäukko. Isoin osa illoista oli miehellä kulunut onnistuneiden hoikennusrupeamien merkeissä. 

Laihdutus muuttui vähitellen menestyksen myötä vakiintuneeksi käytännöksi. Iltaruokailu ei jatkossa enää lisännyt isäukon painoa. Syömätavat olivat kilojen pudottamisesta kiinnostuneella muuttuneet selvästi kurinanalaisemmiksi. Vatsa toimi mukavan säännöllisesti. 

- Ehkä se on tuo aineenvaihduntakin siinä mukana. Olihan hän lisännyt ruokavalioonsa laihdutuksen myötä erityisen paljon kasviksia. 

Laihdutuksen alussa iltasyömättömyys otti isäukkoa ajoittain koville. Erilaiset houkuttelevat asiat jääkaapissa viipyilivät hänen mielessään. -Niin kivasti napsahtavat nakit. Voileivät, joissa oli runsaasti ravintorasvaa päällä. Isäukon äskettäin avaaman lihapullapaketin sisältö. Myös televisiossa pyörivät ruokamainokset tekivät hänelle kipeää.

Eräänä tavallisena maanantai-iltana, sellaisena viikonpäivänä, jolloin isäukko oli päättänyt taas noudattaa iltapaastoksi nimeämäänsä, syömättömyys tuntui hänestä erityisen vaikealta.

Isäukko oli nauttinut tuhdin päivällisen. Siihen kuului perunaa, salaattia, tomaattia ja savustettua lohta, jonka hän oli paistanut viikonloppuna ja jota oli jäänyt yli. Jälkiruuaksi isäukko oli ottanut vielä pari siivua appelsiinejä c-vitamiinin turvaamiseksi ja raudan imeytymisen parantamiseksi. C- vitamiini hänen tietojensa mukaan nimittäin edisti ruuassa olevan raudan siirtymistä vereen. Vatsa oli täysi ja tarve syödä saattaisi pysyä poissa koko illan mies oletti.

Laihdutus oli aika alullaan, eikä isäukko ollut vielä oppinut uutta ruokajärjestystä. Häneltä edellytti tottumista uusiin tapoihin. Varsinkin, koska hän oli laihduttamassa, uuteen syömämenettelyyn opettelu oli kahta haasteellisempaa. 

Illanviettoon voi asennoitua monella tavalla.

Isäukolla iltapuhteisiin oli yleensä kuulunut pieni napostelu pitkin iltaa. -Ajankuluksi, ei siksi, että olisi varsinaisesti ollut nälkä, hän muisteli aikoja ennen painon pudotuksen alkua.

Lopetettuaan päivällisen syömisen isäukko avasi television. Kuuden uutiset olivat alkamassa. Hän oli päättänyt, että kuuden puoli seitsemän jälkeen hän ei söisi enää mitään vanhaan ohjeeseen luottaen. Sen mukaan kuuden jälkeen ei saa syödä lainkaan, jos aikoo laihtua.

Uutiset olivat sitä samaa Syyrian sotaa, huolta hiilijalanjäljestä ja sotea. -Kyllä siinä nälkä vähemmästäkin alkaa tulla, isäukko tuumasi. Lauseen olisi voinut lukea myös hänen liikkuvilta huuliltaan. Ainaiset samat uutiset kyllästyttivät isäukkoa. Hän olisi mieluummin kävellyt jääkaapille ja ottanut jotain lohduttavaa.

Isäukon oli kuitenkin ollut pysyttävä poissa keittiöstä. 

 - Ei auta muu kuin kärsiä, isäukko oli huokaillut. Erityisesti silloin kun häntä oli eniten harmittanut. Hän oli luvannut itselleen, että jos tilanne muodostuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi, hän saa syödä pieniä määriä jotain suolaista. Näistä hyväksi nälän lievittäjäksi isäukko oli havainnut myös suolakurkun. Sellaisen liottelu suussa yllättävän tehokkaasti poisti pahimman näläntunteen.  

Aiempien ei niin onnistuneiden laihdutusyritysten myötä isäukko oli huomannut, että myös jääpalan imeskely helpotti ruuan himoa. 

-Ikään kuin söisi jotain, hän muisteli järkeilleensä.

Tyhjenevää vatsaa on haasteellista laihduttavan kantaa.

Pahin ruuan tarve ei alkanut heti päivällisen jälkeen sentään. Sanotaan, noin tunnin tai puolentoista kuluttua edellisestä ruokailusta se tapahtui. 

Isäukon oli aloitettava eräänlainen henkien taistelu. Pari kolme sipsiä yksi kerrallaan suuhun laitettuina edisti yritystä. 

-Suolainen lievitti nälkää. Hän ei purrut perunalastua. Sen sijaan isäukko sulatteli siitä ensin pinnalla olevan suolan pois. Lopulta hän liotteli lastua suussa niin kauan, kunnes se oli muussaantunut. Sen jälkeen hän saattoi antaa itselleen luvan nielaista mössön. 

Isäukko otti toisen ja kolmannenkin sipsilastun. Niiden kanssa hän menetteli samoin. Elämäntaparemontin aloittanut sai kuin huomaamatta kulumaan viisi minuuttia. - Ei tarvinnut muistella jääkaapin sisältöä oli isäukko naureskellut jollekin joskus myöhemmin. Vakuuttava metodi kesti veistelyn.

Lupaus vähästäkin auttaa vaikeiden aikojen yli.

Isäukko yritti sinnitellä viisitoista minuuttia menemättä keittiön kaapille. Se onnistui, joten kuten. Sitten kuitenkin hän taas suuntasi keittiöön. Isäukko haki loput viisi sipsisiivua ja yritti syödä ne niin hitaasti kuin mahdollista. Tarkoituksenaan saada aikaa kulumaan. 

Yhdeksän aikaan isäukko oli päättänyt pestä hampaansa. Sen jälkeen häntä ei enää huvittaisi syödä mitään. Hammaslääkärin kehotuksesta kalusto piti pitää päivän viimeisen pesun jälkeen puhtaana.

 -Mukavuudenhalu esti minua taas uudestaan palaamasta hammasharjan, hammasväliharjan, hammastahnan ja pieniin reiänalkuihin tarkoitetun hammashoidollisen suuveden äärelle. Viimeksi mainitulla kurlataan suu rituaalin jälkeen, eikä mitään saa enää syödä, jotta aine pääsisi vaikuttamaan hampaiden pinnalla korjaavasti. Niin oli hammaslääkäri neuvonut. 

Isäukko sai yllätyksekseen kulutettua puoli tuntia noiden viiden perunalastun kanssa. 

Kello alkoi lähestyä kahdeksaa. Matsi ei todellakaan ollut vielä voitettu. Nyt taistelu vasta alkoi. Sen merkkinä oli isäukon äänekkäästi kurniva vatsa. Vatsaa jopa kipristeli vähän. Isäukko otti hedelmäsuolaa ensiavuksi. Isäukon olo helpottui hetkeksi. 

-Ei voi sanoa, että tilanne olisi ollut helppo kuitenkaan yleisesti ottaen, muisteli isäukko.

Toki isäukko olisi voinut pestä ne hampaansa jo aiemminkin, jolloin hänen mukavuudenhalunsa olisi ehkä pitänyt hänet erossa ruokakaapista. Laihdutuksen alkuaikoina isäukko ei ollut kuitenkaan vielä hoksannut tuota keinoa. Isäukko odotteli nälkäisenä kello noin yhdeksään, jolloin hän pääsisi iltapuuhiin ja ruokahommat saisivat lopullisesti siltä päivältä jäädä.

Puoli yhdeksän aikaan isäukon kanssaeläjä meni tekemään itselleen iltapalaa. Keittiön mikrosta tuli huumaava tuoksu isäukon nenään. Kanssaeläjä teki juustolla kuorrutettuja voileipiä. Isäukon suurta herkkua.

Isäukon tilanne oli taas tukala. Hänen painonsa oli siinä vaiheessa tippunut vasta puoli kiloa. Tavoitteeseen oli kaksikymmentä kiloa matkaa. 

-Jos nyt luovutan, mittelö on lopullisesti hävitty, isäukko muisteli monta kertaa ajatelleensa olleessaan jo lähdössä kohti omakotitalon viihtyisää keittiötä. Talon siinä osassa kanssaeläjällä ja isäukolla oli tapana puuhailla sopuisasti milloin minkäkinlaisten paistosten ja leipomusten kimpussa.  

Isäukon taistelu jatkui. Mitä hän teki ratkaisevilla hetkillä? Hanskojen lyöminen tiskiin aivan painon pudotuksen alkumetreillä ei tullut isäukolla kysymykseenkään. Se olisi vain siirtänyt yrityksen hoikentua tuskallisen kauas.

-Olin sinnikäs, isäukko kertoi myöhemmin hienoista ylpeyttä äänessään laihdutusta yrittävälle ylipainoiselle harrastuskaverilleen hoikentumiseen liittyvistä takapakeista ja parhaista hetkistä.

Isäukko ei ollut mennyt hakemaan syötävää. Sen sijaan hän oli ratkaissut tilanteen edukseen pukeutumalla yöasuun ja olemalla ikään kuin olisi käymässä nukkumaan. 

-Yllättävää kyllä, se auttoi, isäukko naurahti. Noihin aikoihin on riittävä ajallinen etäisyys. Pystynkin tätä nykyä suhtautumaan huumorilla keksimiini konkreettisiin keinoihin, joilla tuolloin pönkitin orastavaa laihdutusprojektiani, isäukko haikeana selosti.

Isäukon nukkumaan käymiseen oli ollut vielä pari tuntia aikaa. Paha mieli oli väistymässä.  

- Asenteeni syömiseen oli muuttumassa. Ennen nukkumaan käymistä ei suositellakaan syötävän. Tupaten täysi vatsa saattaa piristää ja hankaloittaa nukahtamista. Niinpä asetuinkin nukkumaan vatsa hiukan kurnien.

Mutta mikä parasta aamun ylösnousut alkoivat isäukosta tuntua mahtavilta. -Ruoka maistui taivaalliselta iltapaaston jälkeen. Tyytyväisenä hän nykyisinkin lusikoikin aamupuuroa pienentyneeseen vatsaansa.  

Joskus isäukon on jälleen otettava tiukat painonhallintavälineensä muutamaksi päiväksi käyttöön. Se tapahtuu silloin kun henkilövaa'an mittari näyttää liikalukemia. Silloin isäukko on yksinkertaisesti vain muutaman illan syömättä.

-Voi taas tyytyväisenä vetää aamulla housut jalkaansa. Ne eivät kiristä, sanoo isäukko iloisena. 

 

LENKKEILYN ALOITTAMINEN 

Isäukon kunto oli alkanut kohentua. Se johtui lenkkeilystä. Silti, itsestään selvää kuntoilun aloittaminen ei ollut.

Miehen lenkkeily alkoi merkittävästä ehdotuksesta. Sen tekivät isäukon asuinkumppani ja yhteinen muksu. He ehdottivat isäukolle käyttöön otettavaksi heille tutuksi jo tullutta tiettyä sovellusta. Isäukolle siitä olisi varmasti hyötyä, he mainostivat.

Yleensä asioista kiinnostunut isäukko vastusteli ehdotusta. Sieltä täältä hän oli sovelluksesta kuullut, mutta ei toistaiseksi pitänyt sitä itselleen sopivana.      

Elämä helpottuu välineteitse

Isäukko koki muksun ja asuinkumppanin kehuman sovelluksen itselleen kaukaiseksi. -En usko sen luotettavuuteen, hän ilmoitti. Isäukko epäili siinä olevan jokin vaara.

-Ajatus sellaisen käytöstä tuntuu työläältäkin. Isäukko kyseenalaisti itselleen oudon. Hän aprikoi, josko ehdotuksen mukaista sovellusta voisi käyttää ilman, että henkilökohtaiset asiat pääsevät muiden tietoon.

Torjunta oli isäukon keino pyytää lisäaikaa. Yksityisyys oli hänelle pyhää. Lopulta isäukko myöntyi läheistensä maanitteluihin. -Otan tarjouksen vastaan. Isäukon houkutus kokeilla uutta voimistui.      

Isäukon hyväksymä sovellus piti asentaa. Nuorempi lupautui hommaan. - Anna minä autan.  Isäukko sai nuoremmalta apua myös sovelluksen käytössä. Hän ihaili prosessia varmaotteisesti hoitavan muksun kärsivällisyyttä. -Ilman sovelluksen liittämistä matkapuhelimeeni nyt kaikki olisi toisin, isäukko totesi myöhemmin.  

Tietokoneen peruskäyttö oli isäukolle tuttua, some ei! -Face, insta ja muut sellaiset ovat muiden juttuja. Hän ei vielä siinä vaiheessa luonnollisestikaan hahmottanut siipan ja muksun tekemään ehdotuksen liittyvää jujua. Kyse oli uuden tavan sisäistämisestä. Siitä mistä hän jo tiesi, mutta johon hän ei ollut toistaiseksi viitsinyt sen enempää vaivautua.

-Historiankirjani muuttuivat sillä hetkellä, kun annoin ladata matkapuhelimeeni liikuntasuorituksiani rekisteröivän tietokoneohjelman, muisteli isäukko. 

Sosiaalisesta mediasta tuli totta miehen elämässä. -Hyvä isäukko, puoliso ja jälkikasvu olivat hehkuttaneet.

Kurinalaisuus ryhdistää kilojen karistuksen.

Ruumiinpaino oli ollut isäukolle iso ongelma ajoittain elämänkulun myötä. Hän kertaa tuota aikaa, jolloin päivä muuttui rytmittömäksi: Olin puoli vuotta aikuisopiskelijana. Kirjoihin uppoutuneena unohdin terveellisen ruokavalion. Perunatkin paloivat pohjaan monta kertaa. Aloin lihoa.

Vitamiinit jäivät syömättä, kun hedelmien määrä isäukon ruokavaliossa väheni. -Opiskelijana halusin säästää menoissa. Rahan käytön harkitseminen oli järkevää, mutta lopulta isäukko sai huomata, että piti harkita tarkemmin missä kituuttaa.

Köyhtyvän ruokavalion seurauksena isäukko alkoi saada erilaisia ruuansulatusoireita. Seurauksena oli se, että närästykseen ja mahan poltteluun tarkoitetut pienemmät ja suuremmat tablettipurkit ja monenkirjavat pussit lisääntyivät kodin lääkekaapissa. -Ajattelemani säästäminen jäi toteutumatta.

Parempi kehotietoisuus tuli isäukon kuvioihin vasta myöhemmin. Liikunta oli kirjojen parissa puurtavalta jäänyt pois päiväjärjestyksestä. Isäukko vietti kaiket päivät pöydän ääressä. Istuminen ei hauista suurentanut. Sen sijaan mustat alueet silmien alla muuttuivat isäukolla pysyviksi koristuksiksi.      

Isäukko epäili, josko hän koskaan enää kilometriäkään jaksaisi kävellä. -Sitten pelastavat enkelini tulivat vinkkaamaan minulle sovelluksesta. Vaihtoehtona hänellä oli ollut hiipuen raahautua kuukaudesta toiseen.      

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Isäukolle ufo -juttuihin oli kuulunut mittarivetoinen kuntoilu. Hänelle tulostaulukot olivat toisten meininkejä. Sitten niistä tulikin kiinnostava asia.    

Ensi alkuun isäukko kyseenalaisti jaksamisensa, sillä hänen jalkansa kipeytyivät. Hyvin pian isäukko sai luopua pään vaivaamisesta sillä asialla. Särky johtuikin lihaksiin kohdistuvasta rasituksesta. Ne, hänen ilokseen, kiinteytyivät kilometrien lisääntyessä.      

Fysiikka vahvistui isäukolla viikko viikolta. Kolmessa vartissa isäukko ehti hyvin kaupungille. Lopulta hän ehti samassa ajassa edestakaisin.    

Harjoitettu pystyy parempaan.

-Mieluusti pysähtelin, milloin halusin. Eikä hänen enää tarvinnut muistella komeron kätköissä olevan vanhan kameransa paikkaa. Se sai jäädä pölyttymään.  -Kameralla varustettu älypuhelin on aina mukanani. Ilokseni pystyn sillä näpsimään hyviä kuvia lenkkireittien varrelta ja saan samalla tilaisuuden hengähtää.       

Isäukko näki auringon koronan. Sitten hän sihtasi kameransa linssin kohti keväistä lätäkköä, mutta ei yksinomaan vesilammikon vuoksi. Kävellessään, samoin kuin ennen vanhaan opettajan ja koulutovereidensa kanssa, sateen kastelemalla tiellä opettaja oli kehottanut heitä tutkimaan lätäköitä vähän tarkemmin.

Isäukkokin oli tehnyt työtä käskettyä. Hän huomasi sen, mistä taiteilijanakin tunnettu kuvaamataidon maikka oli paasannut; pinnasta heijastuvat puiden latvat ja taivaan. Isäukko oli nähnyt nuo kaikki kuralätäkössä ja oli tästä ansiosta saanut kympin todistukseen.

Kaukaiset isäukon vuodet olivat verestämisen arvoisia. Hän oli nuorempana ollut kova juoksemaan. -Tapani mukaan pinkaisin vauhtiin jo kodin ulko-ovelta, isäukko muisteli. Juoksin lähes aina samaa reittiä kohti metsässä olevaa pururataa. -Hölkkäilin mäet ylös ja alas samalla vauhdilla. -Tauottelu ei tullut mieleeni. Isäukon matka pysähtyi vasta kun ulko-ovi tuli uudestaan vastaan.  

Siihen aikaan, kun isäukko oli ollut nuori, oli erityisen trendikästä olla anorektisen laiha. -Oli hyväksyttyä näyttää esikuviltaan. Elonpaino merkitsi nykyiselle keski-ikäiselle yhtä vähän kuin se oli merkinnyt paljon nuoremmalle isäukolle.     

Ihmisiä naurattavat monet.

-Sitä lihoo huomaamatta. Vasta kun tuttu ei tunnista kadulla, silmät avautuvat.   

Yhtenä tavallisena päivänä isäukko päätti käväistä ystävänsä luona. Tämä asui hissillisessä kerrostalossa. Isäukko oli huonossa hapessa. Sen vuoksi hän joutui portaiden alapäässä mittelöimään itsensä kanssa; kiivetäkö vai eikö?  

Isäukko otti riskin ja valitsi pohkeita muovaavan vaihtoehdon. Kolmannessa kerroksessa isäukon henki tuntui loppuvan kesken. -Ajattelin, että nämä ovat viimeiset portaat, jotka kuljen, muisteli isäukko.

-Selviydyin käynnistä ja ystävä sentään tunsi minut. Isäukko kuitenkin alkoi huolestua terveydestään ja kysyi itseltään, onko hänestä enää mihinkään.      

Tulevaisuudestaan tietää ennustamattakin.

Isäukko alkoi lenkkeillä urakalla. Nälkä tuli useammin. Hämärän peittoon olivat hänellä kuitenkin aiemmat viisaat vaihtoehdot taas hävinneet. Hyödyllinen näppisääntö neljästä tai viidestä ruokailukerrasta päivässä oli isäukolta kadoksissa.

Joitain käsityksiä isäukolla oli muistissa oikein syömisestä. Hitaasti palaset loksahtivat takaisin kohdalleen.

-Ettäkö lopputulos olisi yhteydessä kaikkeen siihen mitä laitan suuhuni, oli isäukko ihmetellyt. Ennen kuin asioiden yhteys alkoi uudestaan valjeta isäukolle, hän täytti vatsansa usein tuhdilla, sokerisella jäätelöannoksella. -Se maistui parhaalta hikilenkinkin jälkeen.     

Muut asiat kuin oma terveys ja kropan ulottuvuudet olivat vieneet kaiken huomion. Hivenaineiden tarkoituksen päälle oli isäukon mielessä pöly laskeutunut.    

Aika kului huolettomasti sen kummemmin omaa tilaa miettimättä. Ainoastaan herätys pelasti isäukon alamäeltä.  

Linjakkuus tulee tahdonvoimasta.

-Vihdoin sain taas langan päästä kiinni. Tällä kertaa isäukon ote oli napakampi. Isäukko alkoi mielistyä ajatukseen kokonaisvaltaisesta kehon hyvinvoinnista. Siinä ratkaisevasti auttoi jälkikasvun isäukolle kännykkään asentama liikuntasovellus. 

Toki isäukko oli aina tiennyt, mutta ei ollut myöntänyt itselleen, että leivos on ylimääräinen herkku. Jos sellaisia popsii etu- ja jälkiruuaksi, lihoo melko todennäköisesti. -Ei makeaa mahantäydeltä, isäukko muistutti itseään.  

Sinnikkäästi isäukko etsi ohjeistusta elämäntapojensa suunnan selkeyttämistä varten. Hän hankki muutamia ruokaohjekirjoja. Isäukko selasi lisäksi netistä erilaisia keskusteluja. Ne liittyivät esimerkiksi jauhelihakastikkeen maustamiseen. Isäukko löysi myös yksiin kansiin sidotun kaloritaulukon. Se oli hänestä erityisen hyödyllinen. Nimittäin taulukon sarakkeisiin oli kotitalousasiantuntija liittänyt ruokien sisältämät vitamiini- ja ravintoainemäärät.

Isäukolla oli taipumusta matalaan hemoglobiiniin. Sitä syystä hänen täytyi tutustua kaikkeen mikä liittyi ravintoaineiden imeytymiseen ja muihin kehon toimintoihin. Pian isäukko oppi valitsemaan aterioidensa pohjaksi hänelle parhaiten sopivia ruoka-aineita. Sellaisia, joissa oli korkea rautapitoisuus.

Isäukko innostui uudelleen käynnistymisestään. Tätä nykyä hän kulkee kaupoillekin kävellen.   

-Mittari mukana, nyökkäili isäukko.

 

ISÄUKON VAPAAPÄIVÄ 

Sinä aamuna isäukko oli keittänyt makoisan puuron.

Valmistaessaan puuroaan isäukkoa mietityttivät erehdyksessä ostetut hiutaleet. Ryynit näyttivät selvästi erilaisilta kuin ne, joista hän oli tottunut puuronsa valmistamaan. Mitä ilmeisimmin kokeilunhaluinen siippa oli poikkeavat ryynit tarkoituksella tuonut kotiin.  

Isäukko suhtautui epäillen uusiin ryyneihin. Asenteestaan huolimatta hänen luontonsa ei kuitenkaan antanut periksi äskettäin hankittujen hiutaleiden heittämistä hukkaan.

Monesti toimintaa suuntaa vähäinenkin mielikuva asiasta.

Käsitys, joka isäukolla oli erehdyksessä ostettujen ryynien ravintosisällöstä, kehotti häntä sisäisenä äänenä käyttämään ne.

Niinpä isäukko käytti hiutaleita ripottelemalla niitä aina muutamia valmistumassa olevan puuroannoksen joukkoon. Hän piti toisista ryyneistä. Niihin hän oli mieltynyt muun muassa, koska ei saanut niistä mitään ruuansulatusoireita.

Keittämällä valmistetusta puurosta isäukko tykkäsi erityisesti: Mikroaaltouuni on kiireisiä varten. Tosin kyllähän sekin laite ihan käyttökelpoinen isäukon mielestä oli. - Puuro nyt kuitenkin vain on sitä lajia, että se pitää valmistaa kattilassa. Sitä mieltä minä olen, tokaisi isäukko.

Tuurillakin on osuutta onnekkuudessa

Kummallakaan isäukon taloudessa ei ollut marja-allergiaa. Sen vuoksi isäukko koristelikin surutta omasta mielestään maailman parhaan puuronsa joka aamu itselleen mieluisilla terveellisillä marjoilla, jotka sopivat laihduttajalle. -Turvalliseksi osoittautuneilla poikkeavilla ryyneillä höystettynä, isäukko tuumiskeli.

Isäukko säilöi marjoja pakastimeen ja keräsi niitä sellaiseen vuodenaikaan, kun niitä oli luonnossa tai puutarhoilla saatavilla. Niinpä kotona olikin aina erinomaisia marjoja tarjolla. -Pakastettuhan on melkein tuore, sen jälkeen, kun se on sulanut.

Puheena olevana arkiaamuna isäukko odotteli kaikessa rauhassa kannen alla olevan puuronsa kypsymistä. Haudutuslämpötilan piti olla sopivan matala, jottei puuro palanut pohjaan. Harvoin hänelle sellaista lipsausta kävikään. Silloin tällöin hajamielisyyttään isäukko saattoi jättää levyn liian suurelle. Vapaapäivänä hänen puuronsa ei kärynnyt.

Isäukko laittoi puuroonsa myös silmän. Joskus häneltä jäi rasvaan koskematta. Tänä aamunakin isäukko unohti avaamansa rasian lautasen viereen. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, sillä myöhemmin nauttimilleen voileiville hän joka tapauksessa lisäsi rasvaa.

Isäukko oli muuttunut hyvin ravintoainetietoiseksi matkan varrella. Näkemyksensä mukaan ravintorasvassakin varmasti on jotakin sellaista kehon kannalta tarpeellista, josta hänen ei sopinut jäädä paitsi. -Sitä paitsi hoikkana pysymisen ehto on monipuolinen ravinto.   

Tuona kyseisenä arkisena vapaapäivänsä aamuna, yhtä aikaa, kun isäukko oli syömässä aamupuuroaan, lintu oli lennähtänyt ikkunan taakse laulamaan.

Puuroa syödessään ja linnun laulua kuunnellessaan isäukosta oli tuntunut kuin taivaat aukeaisivat hänelle. Puurossa oli kuin kauan sitten unohtunut, uudelleen virinnyt tuntu. Johtuiko tuntemus linnusta, hyvästä tuulesta vai jostain muusta, se ei hänelle valjennut. Puuro kuitenkin maistui paremmalta kuin pitkään aikaan. Puurolautasen tyhjennettyään isäukko siirtyi tavanomaiseen tapaansa, kupposen ja uutisten ääreen.

Anoppi oli aikanaan ollessaan elossa tilannut pariskunnalle joululahjaksi maakuntalehden. Samalla kun isäukko joi aamuteetänsä hän luki juuri painettuja uutisia. Eivät olleet sanomia raatsineet lopettaa.

-Vähän vanhanaikaistahan se tietysti on lukea juttunsa paperisesta, mutta sen rapina on kotoista ja aamupala maistuu paremmalta sen kanssa, hän jutteli kuin anoppi olisi vielä kuulemassa. -Hyvältä maistuva ruoka helpottaa kilojen kanssa painiskelevaa. Silloin vähempikin syöminen on ilo, isäukko mutisi.

Mitä muuta se on kuin hyvinvointia, kun tietää mitä tekee.

Isäukko piti mausteista. Lounasta varten, noin puoli kahdentoista maissa, hän haki jääkaapista pari juuresta. Ruuan lisukkeeksi mies asetteli lautaselleen vielä eilisen pihvin, sekä kasan hyvin huuhdeltuja, tuoreita kasviksia. Lopuksi hän ripotteli mielimaustettaan viimeiseksi silaukseksi juuresten päälle.

Asuinkumppani viihtyi kotona ainoastaan lauantaisin. Siippa teki kuutta päivää viikossa. Aiemmin isäukkoa olivat ottaneet koville yksinäiset ruokailuhetket. Vuosien kuluessa isäukko kuitenkin oli hyväksynyt tilanteen muuttumattomuuden. - On paljon yksinasuvia sinkkuja, mitä minä valittamaan.   

Samalla kun isäukko mietiskeli taas kerran niitä ja noita hän sytytti kynttilän. Hän halusi merkityksellistää yksinäisen lounastaukonsa. -Se, että lautanen on kauniisti katettu, onkin vallan merkittävä seikka ruokahalun herättämisen kannalta, hän pohdiskeli. Sen hän oli tarkkaa ruokasysteemiään noudattaessaan huomannut.       

Tärkeätä on säilyttää valitsemansa elämäntavan miellyttävyys.  

Kyseisenä vapaapäivänsä aamuna isäukko oli käynyt ulkona sulattelemassa syömäänsä puuroa. Hän oli muun muassa poikennut metsään. Olivat viime aikoina kovasti tiedotusvälineissä suositelleet metsässä kävelyä. Isäukkokin sitä suuremmalla syyllä valitsi metsäreitin. -Ei tarvinnut pölyistä katukierrosta tehdä, hän sanoi ääneen, vaikka kotona ei ollut muita.

Metsässä oleva kapea tie oli myllätty ja joka puolella näkyi katkottuja puun tynkiä. Isäukon piti varoa, ettei olisi kaatunut syviin uriin, joita tielle oli ilmestynyt. Ennen tie oli ollut tasainen.  

Isäukko pyrki pitämään vapaapäivänsä hanskassaan. Tahdonlujuutta miehellä riitti. Silti jotkut tilanteet olivat hänelle riski painonhallintaa ajatellen. Silloin hän joutui kilvoittelemaan ruuan hingun ja siitä kieltäytymisen kanssa.

Suurta ongelmaa isäukolle ei tuottanut syömättömyys puolenpäivän ruokailun jälkeen. Sen sijaan tunnit noin kello kahdesta noin viiteen olivat hänelle haasteellisia.

On järkevää käyttää aikansa hyödyllisesti.

Isäukko oli noussut aikaisin ylös huolimatta siitä, että hän olisi vapaapäivänsä aamuna voinut jäädä lojumaan petiin pitkäksi aikaa kenenkään siitä välittämättä. Siippahan oli töissä ja jälkikasvu jo muuttanut pois kotoa. Liian ehdoton isäukko ei tässä suhteessa ollut: Univelka on tarvittaessa tärkeää nukkua pois. 

Orjallisesti isäukko noudatti ruokailua koskevaa systeemiään koko päivän. Koska oli energinen, tultuaan lenkiltä takaisin hän palasi lukupuuhiin. Sanoihin paneutuminen  häivytti syömistä koskevat ajatukset taka-alalle.

Isäukko avasi tutun englanninkielisen nettisivuston.    

Siellä kerrottiin kuninkaallisista. Kruunupäistä isäukko lukikin silloin tällöin mielellään. Hän käytti apuna tietokoneen käännösohjelmaa, jos vastaan tuli hänelle oudompia ei suomenkielisiä sanoja. Häntä kiinnosti erityisesti kuningasperheen aamupala. - Voisi yrittää joskus päästä sellaiseen pikkutarkkuuteen mitä hovissa varmasti noudatetaan syömisten valmistuksessa, hän kaavaili.

Iltapäivällä isäukko joi aiemmin teesihtiin valmiiksi annostelemaansa lempijuomaa. Päättäessään kääntää elämänsä suuntaa koti terveellisempiä tapoja, hän oli lopettanut kahvin juonnin. Jos joki sitä kysyy, niin isäukko ilmoittaa, ettei halua keinotekoisesti pitää itseään hereillä. Kahvihan sisältää paljon kofeiinia. -Vaihdoin miedompaan vaihtoehtoon.    

Ota yksi banaani

Kuori banaani

Halkaise banaani.

Poista banaanin sisuksesta mustat kohdat (maistuvat pahalle)

Ota pussi mantelijauhetta

Avaa pussi

Ripottele pussista reippaasti (paljon) mantelijauhetta banaanin toiselle puoliskolle

Aseta puoliskot takaisin vastakkain.

Syö hyvällä mielellä.

Isäukon manteli-banaani -ohje.

Isäukko oli taas kerran kyhännyt itselleen omasta päästää keksimänsä makean leivän iltapäiväksi. Kyseessä oli isäukon bravuuri, manteli - banaani. Isäukon ohjeen mukaan banaani on aluksi halkaistava, ja sitten poistettava puoliskoista kaikki pahalle maistuvat, mustat kohdat. Sen jälkeen toiselle puolikkaalle ripotellaan mantelijauhetta. Tämän eteenpäin puoliskot liitetään takaisin toisiinsa. -Ja sitten koko komeus syödään, opasti isäukko, jolla yksi sellainen on juuri työn alla.

Makealle persona isäukko sai omasta mielestään loistavalla purtavallaan varsin hyvin kuitattua makean mieltymyksensä.

Jos teen nauttiminen joskus siirtyi myöhemmäksi, tilanne oli silloin isäukolle helppo. Tuolloin aikaväli kyseisestä kellonajasta seuraavaan ruokailuun oli lyhyt. Haasteellisempaa oli silloin, jos välipala tuli hänellä otettua poikkeuksellisesti pian lounaan jälkeen. Sortuminen tarpeettomaan syömiseen ennen päivällistä oli silloin mahdollista.

Elämän mielekkyys syntyy itsensä päihittämisestä.

Varsinkin elämäntaparemonttinsa alkuaikoina isäukko ei uskaltanut kovasti lipsua ruokajärjestyksestään. Myöhemminkin hänen oli pidettävä painonsa kanssa varansa.

Isäukko ei nykyisin hermostunut mieleen putkahtelevista aterioista. Vapaapäivänsä ruokailuhaasteetkin isäukko selvitti vanhalla rutiinilla.

Napakkaotteisena isäukko sai melko vaivattomasti pidettyä painoaan koskevat langat käsissään. Huolimatta siitä, että vapaapäiviä olisi ollut enemmänkin peräkkäin. 

Kauppaan lähtö oli yksi parhaista väistämiskeinoista tukemaan tahdonvoimaa. -Saa olla hetken pois jääkaapin läheltä. Tälläkin kertaa hän otti tuon konstin käyttöön. Mies laittoi kengät jalkaansa ja poistui sapuskan ulottuvilta. Keittiöstä puutui astianpesuainetta.

 

   KALORI                               

Isäukko tiesi kalorit, mutta hänelle tuli yllätyksenä se, kuinka paljon energiaa on pikkuruisessa keksissä. Mies otti keksin käteensä ja hämmästeli asiaa: Tätä täytyy tutkia tarkemmin.

Pystyäkseen paremmin ymmärtämään keksin sisällön isäukko halusi verrata sitä johonkin täysin erilaiseen tuotteeseen. Mieleen putkahti lähes välittömästi kuva tuoreesta salaatinlehdestä. -Se on tunnetusti laihduttajien ruokaa ja siis hyvä kohde, päätteli isäukko johdonmukaisesti.

Ihmettely on löydön tehneen alustava reaktio.

Mies otaksuit tavallisen tallaajan tapaan, ettei salaatti kovinkaan tuhtia ole rinnastettuna kekseihin. Hän otti huomioon tekemänsä alustavan havainnon. -Ei ole yhdentekevää millaista muonaa lapan suuhuni. 

Isäukon mieleen muistui roppakaupalla merkityksiä ruuan monimuotoisuudesta, kuten että juuri popsittu edellyttää tietyn määrän kulutusta, jotta se sulaisi.

Ravinnon lihottavuus tai laihduttavuus tuli isäukolle uudella tavalla tärkeäksi. Pitkiin aikoihin hän ei ollut asiaa energianäkökulmasta miettinyt. Joskus muinoin isäukko oli varsin orjallisesti keskittynyt punnitsemaan ruuaksi nauttimansa eri ruoka-aineet omistamallaan keittiövaa’alla. Hän oli tutkinut tietoja ravintoaineista ja koostanut lopulta ateriat jotakuinkin gramman tarkkuudella ei-lihottaviksi.

Rehellisesti isäukon oli myönnettävä, että, - olkoonkin, että vuosia on tullut lisää noiden ylitarkkojen punnitussessioiden jälkeen, peruslähtökohta ruoka-aineiden lihottavuuden ja laihduttavuuden seuraamisessa ei ole muuttunut. Edelleen miestä kiinnosti keskeisesti oma painolukema: Tarkemmin liiallisen lihomisen välttäminen, tunnusti isäukko.

Vaate on kuin säiliö, joka vetokyky on rajallinen

-Kriittinen kohta on saavutettu, kun ennen niin hyvin istuvat housut alkavat näyttää päälle vedettynä numeroa tai kahta liian pieniltä, totesi isäukko tutkiessaan pelistä tarkalla silmällä pitkien housujensa istuvuutta.

-Erityisesti jos on juuri hankkinut sopivat farkut, olisi järjetöntä jättää ne kaappiin lojumaan vain siksi, että pullat ja muut pöperöt saisivat ruumiinpainon nousemaan liiaksi.  

Ajatusten pitäminen kasassa tilanteen vaihtuessa kysyy hermoja.

Eräänä päivänä, kun isäukolla oli aikaa, hän ryhtyi palauttamaan unohtunutta tietämystään kaloreista. Hän kokeili tietokoneensa laskimella, kuinka paljon hän voisi syödä salaattia, jotta saisi saman kalorimäärän kuin samasta määrästä keksejä.

Juuri kun isäukko oli saamassa laskutoimenpiteensä valmiiksi, puoliso tuli ovesta. Päivän kuulumiset läpikäytyään pariskunta sopi pakastimessa olevien broilerin koipien laittamisesta illaksi uuniin. Niiden energiamääriä isäukko ei tullut sillä kertaa pohtineeksi.

Kanan kypsyessä uunissa ja puolison mentyä viereiseen huoneeseen isäukko pääsi taas palaamaan laskelmiensa ääreen.

Mies koki tarvitsevansa silmin nähtävää faktaa tiedon murustensa tueksi. Isäukko päättikin mennä samalta istumalta katsomaan ruokakaapissa olevasta keksipaketista sitä koskevia tietoja.

Kävi ilmi, että yksi keksi painaa 16 grammaa. Kaloreita herkussa näytti olevan 76. -Yllättävän paljon, isäukko ajatteli. - Enemmän kuin olin otaksunut. Jos vaikkapa söisin kymmenen keksiä kerralla vatsan täytettä kertyisi lähes kahdeksansataa kaloria, isäukko ynnäili.

Vaikuttavat tapaamiset synnyttävät kauaskantoisia merkityksiä.

-Hirveätä, mies puuskahti. Hän soitti työkaverilleen. Aikanaan he olivat olleet tekemisissä vain työn merkeissä. Nykyelämässä molempia yhdisti innostus lenkkeilyyn, joka isäukon työkaverilla oli jatkunut vuosikymmeniä ilmeisesti tauotta. Toisin kuin ajoittain periksi laiskottelulle antavalla isäukolla.

Nykyisin yhteinen harrastus piti huolen kiinnostuksesta jakaa kokemuksia sen eri ulottuvuuksista, kuten sellaisista ruokatarvikkeista, joista jommallakummalla oli jotain hyvää sanottavaa. Yhteen ääneen he hämmästelivät keksien valtavaa kalorimäärää.

Toisia muistoja aika haalistaa ja toisia vahvistaa.    

Puhelun jälkeen isäukko riensi taas takaisin tietokoneen ääreen. Hakusanoilla salaatti ja kalorit hän päätti selvittää vihreän tuoresalaatin energiamäärän. Isäukko löysi nopeasti luettelon, jossa myös salaatti oli mainittu.   

Mies ei ollut mitenkään yllättynyt salaatin vähäkalorisuudesta. Pussillisessa rapeata salaattia oli vain 11 kaloria. Aikansa isäukko hämmästeli pientä energiamäärää. – Voisin hyvällä ruokahalulla pistellä pussitolkulla salaatinlehtiä ja vain laihtuisin, isäukko pähkäili.

Elämä olisi helppoa ravitsemalla kehonsa salaatilla, mutta erityisesti, jos kaapit voisi täyttää pelkillä pikkuleivillä.

Keksien lihottavuutta kauhisteleva isäukko ei ollut tullut ajatelleeksi niiden kykyä suurentaa kropan leveyttä vaivihkaa: Jos söisin paketillisen keksiä, se ei olisi minulle mitenkään vieras ajatus, suuri osa päivän energiatarpeestani tulisi helposti täyteen.  

-Yksinomainen keksien syöminen olisi hyödyllistä. Koskaan ei tarvitsisi ottaa esille paistipannua. Varsinkin kun se lisäksi on erityisen työlästä puhdistaa. Onneksi pariskunnalla oli kodissaan tilava pesuallas. Siihen sai paistinpannun mahdutettua melko näpsäkästi. -Kiitos muutama vuosi sitten tehdyn keittiöremontin. Onneksi suunnittelija oli kuunnellut, kun he olivat hänelle urputtaneet liian pieneksi jääneestä pesualtaasta. -Teki toiveen mukaisesti, isäukko hehkutti.

Keljua tosin oli se, että paistinpannun pohjan jynssääminen muutti hetkessä astiaharjan täysin mustaksi. -Se meni lähes pilalle yhden ainoan käyttökerran jälkeen, isäukko harmitteli. Mielikuvitusrikas isäukko olikin kerran taas pannua puhdistaessaan täy sin kyllästynyt harjan likaantumiseen. Hän tempasi palan talouspaperia ja asetti sen astiaharjan alle.

-Ensimmäiset hankaamiset ovat likaisimpia. Sen jälkeen tulee puhtaampaa. Siinä vaiheessa paperin saa heittääkin jo roskiin: Se on tehnyt tehtävänsä. Niinpä hänen jälkeensä tiskiharja aina oli yhtä puhdas kuin ennen paistinpannun jynssäystä. Päinvastoin oli puolisolla. Puoliso oli muutoin ahkera, mutta hän ei vielä tänäkään päivänä ole reagoinut isäukon neuvoon käyttää talouspaperia ja niinpä hänen pesuvuoronsa päätyttyä astiaharja toisensa perään päätyy likasankoon.

-Tuosta tragediasta kumpikin pääsisi, jos he söisivät pelkkiä keksejä aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalana, unelmoi isäukko.

Vanhemmalla on viisautta, mutta kaikessa hänkään ei ole mestari.

Elämänkokemusta hankkineella isäukolla oli jonkinlainen käsitys siitä mitä luusto tarvitsee koossa pysyäkseen: Olisikohan kekseissä joitain hyödyllisiä luuston tarvitsemia ravinteita. Luuston tarveaineista isäukko ei kovinkaan tarkkaan ollut perillä.

Isäukon piti skarpata, jotta hän olisi jaksanut vaivautua asiaa koskevia yksityiskohtia netistä hakemaan. Tärkeintä oli saada asia selville ja niinpä hän ryhdistäytyi. Melko nopeasti isäukko löysikin jo lapsena luonnontiedon tunnilla kuulemansa tärkeän pointin: luusto pysyy vahvana, kun se saa riittävästi kalsiumia.

Perheessä salaattia lisättiin lautaselle usein. Sitä syötiin päivällisellä, lounaalla ja aamupalankin yhteydessä. Isäukko toivoi hiljaa mielessään, että salaatissa olisi tuota rangalle välttämätöntä ainetta.

-Yleissivistykseen kuuluu myös tietää, että iho ja kukin sisäelin vaativat omat rakennusaineensa. Ehkä salaatista riittää jotain niidenkin pitämiseen toimintakykyisinä, isäukko toivoi.

Riippuu yksityiskohdista mitkä niistä on päivittäisessä elämässä hyvä tiedostaa.

Oikeastaan isäukon ei tarvinnut lähteä tutkimaan mitä kaikkea salaatti sisältää. Tai mistä keksit on tehty. Isäukko oli asuinkumppaninsa avustuksella silloin tällöin sopivan tilaisuuden tullen leiponut keksinsä itse. Niinpä hän tiesi, mitä niiden pääraaka-aineena oli. -Ilman vehnäjauhoja keksi ei olisi keksi. Eipä pikkuleipään paljoa muuta tarvitsekaan.

 -Paitsi paljon rasvaa ja sokeria, puoliso huusi. Hän oli toisella korvalla kuullut, kun mies oli pyörittänyt keksien leipomista koskevia videoita youtubessa ja puhunut samalla tapansa mukaan ääneen.

Salaatista isäukko tiesi varmasti sen, että se on terveellistä ja, että tuoreessa salaatissa on paljon vettä. Kalorimääräkin oli hanskassa.

Hankkimansa tietämys ei isäukolle riittänyt. Hän halusi myös käytännön tuntumaa kasvikseen.

-Parhaiten asia selviää, kun kävelen jääkaapille ja otan hyllyltä avaamattoman pussillisen salaattia, päätti isäukko. Jälleen isäukko riensi keittiöön. Salaattia ei koskaan päästetty loppumaan talosta. Se oli helppo tutkimuskohde.

Pelkkä käsityskin on hyvä alku asian kokonaisvaltaiselle hahmottamiselle.

Kävi ilmi, että yhdessä sadan gramman salaattipussillisessa on yhteensä viisi grammaa sellaisia ainesosia, kuten hiilihydraatti, ravintokuitu ja proteiinia. Yllättävää isäukosta oli, että tuoresalaatissa oli myös suolaa. Nuo neljä ainesta yhdessä olivat vain kahdeskymmenes osa salaattipussillisen sisällöstä.

-Mitä sitten loppu oli, mies pähkäili. Pussin kyljessä sitä ei sanottu. Siispä hän päätti ottaa asiasta selvää. Melko työlään etsinnän tuloksena isäukko löysi netistä pienen uutisen, jossa mainittiin, että salaatista suurin osa on pelkkää vettä.

Hän alkoi selvitellä, josko salaatissa oleva vesi oli sitä samaa, jota otetaan vesihanasta. Isäukon mieleen juolahti, ettei siinä ainakaan ole putkistosta irtoavia korroosioaineita,

Hän oli jostain lukenut, että ainakin kuumaan veteen jäämiä voi tulla mukana. Sillä perusteella hän päätteli, että ehkäpä ylimääriä irtoaa kylmäänkin veteen kuuman veden juoksutuksen jälkeen. Miehen johtopäätös oli, että salaatissa oleva vesi on hyvä juttu: Oliko nesteen uumenissa kalsiumia, siinäpä ratkaistava mysteeri.  

Onnekas selviytyy epätietoisenakin.

Isäukko ei tuntenut ensimmäistäkään ravintoalan ammattilaista. Ainoastaan yhden, joka oli ollut töissä ravintolassa. Hänellä saattaisi olla aihetta koskevaa tietoa. Häntä isäukko ei kuitenkaan saanut kiinni. Tuttava oli virustaudin vuoksi matkustanut kesämökilleen ja jättänyt puhelimensa kotiin.

Työkaverillekin salaatissa olevan nesteen tarkka koostumus oli hepreaa.

Salaatissa olevan eliksiirin kemiallinen rakenne jäi isäukolle sillä kertaa salaisuudeksi. Siitä huolimatta isäukko uskoi vaikkapa siitä tehdyn terveysjuoman myönteisiin ominaisuuksiin. -Salaatista puhutaan niin paljon hyvää, ettei sen positiivisia terveysvaikutuksia kukaan epäile.  

Tosiseikan sisäistäminen on tie johonkin uuteen.

Elämäntavoissaan isäukko noudatti säntillisyyttä. Silti hän päätti tulevaisuudessa pitää parempaa huolta kaloreista. -Muuten paino karkaa käsistä.

Jatkossa isäukko päätti myös kiinnittää enemmän huomiota nauttimiensa ruoka-aineiden pienimpiin yksityiskohtiin lisäämään tietoisuutta näkymättämästä, ihmisen nimeämästä todellisuudesta.

Ei isäukko silti liikaa halua itseään orjuuttaa. -Mutustelun pitää tapahtua hyvällä mielin. Yksin tai hyvässä seurassa. Silloin ruoka sulaa rivakasti. Ja sen on laihduttajalle hyvä asia.

VAAKA KAVERINA

Sovittaessaan vuosi sitten ostamiaan farkkuja päälleen isäukko oli jännittynyt. Mahtuivatko ne jalkaan ja mitä vaaka näytti?  Näitä isäukko ryhtyi aprikoimaan ja erityisesti vaa'an asema nousi tapetille. 

-Ei kai vain vaa'asta ole tulossa minulle orjantappuraa, mies kyseli itseltään

Kevät oli alkamassa. Se oli vuodenaika, jolloin ikkunoista kaikki hyönteisten ulosteet näkyivät auringon vaikutuksesta harmittavan selvästi. Lumet ja jää olivat vetäytymässä tai jo sulaneet. Linnut pikkuhiljaa palailivat ulkomaan reissuiltaan. Ihmiset odottivat toiveikkaina lomien alkua.

Tuona vuodenaikana miehen ruumiinpaino herätti kysymyksiä. Onko paino karannut vaihteeksi käsistä? Samalla isäukolla kävi mielessä, josko muotitrendit olivat ajamassa hänen sovittamiensa vielä käyttökelpoisten housujen ohi. Toiveissa oli, että ne näyttäisivät ajan kulumisesta huolimatta edelleen hyviltä päällä.  

Pääsisi uusien ostamisesta, jos mahtuisivat, isäukko mielessään toivoi. Samalla hän tunsi lievää kiukkua ilmastomuutoksesta. 

-Jos minut on pakotettu ostamaan uuden farkut vain siksi, että ne ovat epämuodikkaat, on se järjetöntä, hän sadatteli äänettömästi.

Verukkeilla voi aina perustella tilapäistä notkahdusta painoasioissa.

Yhteiskunnallisten ongelmien kanssa yhtä aikaa mies kipuili painon mahdollisen nousun kanssa. -En ollut kiivennyt kuukauteen puntarin päälle. Olin petkuttanut itseäni. Minulla oli suruja. Vanha äitini oli kuollut. Tein hänen perunkirjoitustaan. Piti hoidella hautajaiset. Oli monenlaista muistettavaa.

Paljon tekemistä oli siis ollut. Vaaka oli jäänyt taka-alalle. Nyt väline oli taas palautettava arkeen.

Mutta se pelko. Pelko siitä, että paino oli taas enentynyt. Entä jos se onkin noussut huomattavasti yli toivepainoni. Kauhistuneen miehen mielessä kävi jopa luovuttaminen. -Jospa lakkaisin välittämästä siitä mitä pistän poskeeni. -Syön mitä haluan, ja milloin haluan. -Nautin elämästäni, isäukko pähkäili.

Totuus pienestäkin painonnoususta harmittaa laihduttavaa.

Ilta tuli ja isäukko pohdiskeli kylpyhuoneessa olevaa vaakaa. Koskaan hän ei kuitenkaan halunnut punnita itseään illalla. Kaikki päivän syöminen oli todennäköisesti vähän kasvattanut nesteen muodossa painoa.

-Punnitus on tehtävä aamulla puolipukeisena. Väärät lukemat tulevat puserosta, sukista ja muista vaatteista, jotka odottivat päälle laittoa pinossa pyykinpesukoneen päällä.  

Isäukko päätti tiukan elämäntilanteen jälkeen palata painon seurantaan maltillisesti. -Alkajaisiksi pidän pari syömättömyys iltaa. Sillä keinoin saan eliminoitua heti kärkeen pari sataa grammaa painostani. Jatko olisi helpompaa, tuumiskeli isäukko, joka jo hoikentumisen konkarina tiesi konstit.  

Vaaka oli menettänyt äidin poismenon aikana merkitystään. Se oli tavallaan helpotus. Kiitos äidin. Äitikin oli ollut viime vuosina hoikka. Tuskin kuitenkaan terveiden elämäntapojen vuoksi. Sairaudet häntä kuluttivat.

Näitä syvällisyyksiä läpi käydessään isäukko tuli ajatelleeksi, että vaa'alle nousu oli muodostunut hänelle rutiiniksi. Aamua ei voinut aloittaa tietämättä paljonko painoi. Mies astui joka kerta puntarille varovasti.

Vaaka oli vanhanaikainen, eikä siinä ei ollut diginäyttöä. Isäukon vaaka oli merkittävällä tavalla tekemisissä sen kanssa mitä kutsutaan ulkonäöksi.   

Tilanteen vaatima laite kouriintuntuvasti toistaa elämän raadollisuuden.

Puntarin pinta oli kiusallisesti hyvin heijastavaa metallia. Isäukko epäröi katsoa puntarin pinnassa näkyvää kuvaa, josta varomaton saattoi tahtomattaan huomata omat vatsamakkarat.

Mies heräsikin ajattelemaan sitä, kuinka totuudellinen tuo lattialla pienillä jaloilla seisova värkki oli. Se ei ajatellut, eikä sitä voinut ohjata. Aivan tarkaksikaan sitä ei voinut sanoa. Säätämällä sai liikautettua puntarin numerotaulua.

Useimmiten, tai tarkemmin joka kerta vaaka temppuili. Viisari harvoin pysähtyi haluttuun paikkaan. Sen sijaan yleensä vaaka näytti puoli kiloa miinusta tai plussaa. Seuraavan painalluksen jälkeen härveli saattoi pysähtyä oikealle kohdalle. Vaakaa piti kalibroida monta kertaa, kunnes se lopulta seisahtui osoittamaan kohtaa nolla kiloa.

Laihduttavalle vaa’an näytön temppuilu on tuskallista.

Ei aina tiennyt oliko muutaman päivän iltamurkinattomuus ollut hyödyllistä. Vaaka saattoi näyttää pahimmillaan lähes kilon verran väärin. Siitä seurasi vaihtoehtoisesti joko suuri ilo tai kurjuuden tunne.

Sellaiselle ihmisille, kuten isäukko oli, vaaka oli tarpeellinen. Silloin kun painoa oli pystynyt hallitsemaan hyvin, vaaka tuntui ystävältä. Sen sijaan, kuten nyt äidin poismenon aikaan, vaaka oli loitontunut isäukosta. Siihen ei uskaltanut nousta, isäukko tunnusti.  

Vaaka on hyvä väline olemassa.

Tieto puntarista edesauttoi isäukkoa pitämään painon siinä lukemassa, jonka hän itse oli arvioinut ikänsä ja pituutensa huomioon ottaen itselleen sopivimmaksi. Isäukon tavoitteen todentamisessa puntari oli oikein oikea apuväline.

Muutama päivä sitten isäukko taas päätti nousta vaa'alle. Hän pelkäsi kovasti sitä mitä tulisi näkemään. Lihomisen kammo laittoi hänet kauhistelemaan edellisten viikkojen syömisiä.

Isäukko oli kuitenkin ennen puntariin nousua varmuuden vuoksi ollut kaksi iltaa syömättä. Toimenpiteellä hän halusi keventää puntariin astumisen aiheuttamaa jännitystä.  

Painonhallinta on jatkuvaa sinnittelyä.

Mies asetti toisen jalkateränsä varovasti puntarin päälle. Alkuvaiheessa vaaka ei luonnollisestikaan näyttänyt kuin muutaman kilon. Ei tietenkään, koska suurin osa hänen ruumiinpainostaan nojasi toisen jalan varassa lattiaan.   

Rohkeasti isäukko asetti toisenkin jalkansa puntarin pinnalle. Hän katsoi varovasti laitteen lukemaa. Oli veitsenterällä, ettei lukema ylittänyt isäukon sietorajaa. Numeroissa näkyi muutaman kilon nousu.  

Mies oli hämmentynyt: Ehkä paino on lipsahtanut ylöspäin vieläkin enemmän. Jos kiloja olisi karttunut liikaa, siinä tapauksessa isäukon ei auttaisi muu kuin karaista mielensä ja palata tiukkaan ruokavalioon viimeistään seuraavana päivänä.

Pahinta mitä olisi voinut tapahtua, olisi ollut se, että miehen hyvä tuuli olisi kadonnut tilapäisen painon nousun myötä.  

Hyväksyttäviä ovat kaikki koot, jos ne itselle kelpaavat

Painolukemiaan mielessään käännellessään isäukko astui laitteelle. -Kohtuulliseen lisäkilojen määrään pystyy vaikuttamaan entisin, tutuin konstein, isäukko funtsi. -Sen sijaan huomattava painon nousu onkin suurempi pähkinä, isäukko taivasteli itsekseen.

Vaaka oli aluksi näyttänyt väärin. Paino oli kuin olikin noussut yli isäukon kriittisen rajan ja se edellytti kontrollin palauttamista ruokailuun. Isäukko käsittikin, että taas kerran elämäntilanne oli yhteydessä kilojen nousuun.

Kiinnostus painoa kohtaan oli olosuhteiden johdosta vaihtunut keskittymiseksi käsillä oleviin tehtäviin. Aamuisin isäukko niinä aikoina puki ylleen ne kaikkein löysimmät vaatteet. Hän ei ollut halunnut antaa puntarin orjuuttaa.

-Hyväksyntä lihavampaa minuutta kohtaan kesti noin kuukauden päivät. -Annoin periksi.

Lukemien muuttuminen ja painon lisääntyminen sai isäukon perusteellisemmin arvioimaan puntarin merkitystä. Hän jo tiesi, että viikonloppujen liialliset mässäilyt tekivät tehtävänsä. Ja, että vaaka sen sitten näyttää. -Kun, jos viikonloppu laajeni koskemaan puolta viikosta, se ei ollut enää tarkoituksenmukaista, isäukko ajatteli. -Olkoonkin, että elämäntilanne oli vaativa ja vaaka unohtui.

Elämässä on hyvä olla vaa'an lukeman lisäksi muitakin merkityksiä.

Vaikkakin isäukko oli hyvillään tavoitteen mukaisen painolukeman säilyttyä, häntä yhtä aikaa mietitytti myös päinvastainen tilanne. -Entä jos kaiken laihdutusbuumin keskellä elonpainon painuu alle kohtuuden. -Varsinkin kun oli tullut tehtyä pitkiä ulkolenkkejä ja syötyä vähäkalorisia vaihtoehtoja, paino putosi kuin itsestään, isäukko pohdiskeli.  

Vaikka isäukko oli tyytyväinen siihen, että vaatteet mahtuivat hyvin päälle, hän myös kavahti alipainoa: Uhkaisiko nälkiintyminen? Saisinko minä tarpeeksi ravintoaineita.

Ihmisyyttä ovat pulskat kaudet.

Isäukko oli jo hyväksynyt sen, että joskus paino pääsi lipsahtamaan ylöspäin. Se ei ollut hänen mielestään kovinkaan vaarallista. –Tosin harmittaahan se, isäukko myönsi.

 Hän oli hyväksynyt sen, että joskus joutui ottamaan varavaatteet päällensä. -Siltä varalta, että paino nousee, kaapissani on joitakin vaatekappaleita jäljellä. Kaikkea isäukko ei siis ollut antanut hyväntekeväisyyteen. Niin optimistinen hän ei ollut.  -Kaapissani on pulskia kausia varten varavaatteita. 

Terveiden elintapojensa ansiosta ikuisesti laihduttava isäukko säilytti ulkomuotonsa freesinä. Peilistä katsoi suoraryhtinen mies, jonka hiusten eloisuus oli palannut.  

Herkku on haaste laihduttavalle

Huolimatta herkutteluun liittyvistä vaaroista isäukko oli seuraavaa viikonloppuaan varten hommannut kaappiinsa monenlaista mukavaa. -Vaaka saa odottaa maanantaihin.

Isäukko tiesi jo kokemuksesta, että mässäily tekee tehtävänsä. -Nimittäin jos asian kanssa ei tee mitään ja ensimmäisen arkipäivän koittaessa vaihda pullaa perunaksi.

 

Kirjoitti: Eikku

eikunpakina@gmail.com